On se ihanaa kun on ystäviä. Osan on tuntenu jolapsuus vuosista ja osan murrosiän vaiheella ja osa nuoriso vaiheessa. Muutaman tavannut aikuisena naisena ja itsenäisenä yksilönä.
Koko sakki istuttiin nurmikolla ja tunsin itseni taas osaksi jotain. Joten katselin runoja ja minulle tuli mieleen tällainen värssy joka sopi siihen hetkeen.
Ei se, miltä me näytämme,
eikä se, mitä me aikaan saamme,
merkitse sen rinnalla mitään,
mitä me olemme toinen toisillemme.
Hyvä ystävä on kuin aspiriini
– se auttaa.
Hyvä ystävä on kuin nastarengas
– se ei petä.
Hyvä ystävä on kuin kaatosade
– se piristää.
Hyvä ystävä on kuin kesä
– se on aina yhtä odotettu.
Hyvä ystävä on kuin koti
– siitä ei voi koskaan luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti