2014 ja sen vuoden jutut

Tänään kyllä tuntui sellaiselta että pääni halkeaa ajatuksista kun pääsin koulusta. Oli niin lähellä että olisin halunnut kertoa ajatuksistani ja jakaa kokemuksian koko luokalle. Onneksi pidin pääni ja toistaiseksi oli pakko päästä koneelle kertomaan niistä. Mikä siihen johti että minulle tuli niin paljon ajatuksia ja muita mietiskelyjä päähäni oli koska keskustelimme ahdistuksista ja syömishäiriöistä.

Elämäni ei ol ollit pelkää ruusuilla tanssimista jokaisella on elämässään omat ongelmat ja niin myös minulla. Olen vain käsitellyt niitä rankemman kaavan kautta ja pakko myöntää että on ne kyllä ollut sen oloisia myös.
Kun aloitin koulun minua alettiin koulukiusata ja se koulukiusaus kesti 8 vuotta no kaiken kukkuraksi diagnoosia mistään syömishäiriöstä ei ole tullut mutta tiedän kärsineeni jo silloin ahmimishäiriön tapaisesta sairaudesta. Hain usein lohtua makeisista ja söin jopa 2 paketillista mysli patukoita päivässä ja 3 karkkipatukkaa tai karkkipussin vielä lisäksi.

Noh seuraava askel oli kun muutin ensimmäisen kerran pois kotona. Sitä seurasi stressaavat ajat...Tiukkoja tilanteita taloudessa, päihdeongelmia, psyykkisiä oireit varmaan jälkeenpäistä murrosiän uhmaa ja hieman väkivaltaa...pelkoa ym. ja syömishäiriöitä. Ensinlaukaisi se laukaisi minussa sellaisen oireen eli syöätämyyden. Aloin purkaa huono oloa olemalla syömättä ja olemalla pois kotoa niin paljon kuin mahdollista. Kävin lenkillä ja ulkoilutin koiraa ym. siivosin kotona saatoin käydä salilla tai zumbata olohuoneessa. Joskus jopa söin pelkkiä viinirypleitä ja join kahvia päivät pitkät sitten sain kärsiä yön aikana siitä että kävin oksentelemassa ja ripuloimassa. Muistan kun en syönyt paljon mitään tai kunnolla. Taistelin vastaan jottei minun lisi pakko syödä hiilareita. Mutta sekin kokemus muuttui päinvastaiseksi. Olin näännyttänyt itseni niin puhki etten enään jaksanut joten aloin etsimään lohtua jostain muusta aloin ahmia taas ja tällä kerrala pahemmin. Se ei ollut enään pientä ahmimista vaan päiväannokset saattoivat oola huimia. Esim. 3 pkt kaurakeksejä , 1-2 paketillista muroja  , karkkipussi tai paketillinen jäätelöä , 3-5 korvapuustia suurimmaksi osaksi söin keksejä ja suklaata! Oloni oli usein väsynyt ja huonovointinen en ajatellut silloin muuta kuin että halusin koula pois syömällä itseni pois hengiltä! Mutta joskus kun minusta tuntui toivottomalta tämä tapa mietin usein lääkkeiden yliannostuksen ottamista. Onneksi minulle sanotiin jo anorektisten/bulimisten oireiden aikana että käy hakemassa apua niin tein ja kävin tapaamassa psykiatria koululla 2 krt viikossa. Se auttoi alun saamiseksi. Sitten aloin etsiä töitä ja kaikkea muuta aloin saamaan kuntoon . Oma asunto oli jo siinä vaihessa saatu jo hankittua. Pykälä pykälältä lähdin rakentamaan polkua parannukseen ja voin sanoa nyt että olen iloinen kun olen päässyt sen vaiheen yli En ahmi mutten väitä etteikö ruokatottumukseni olisi vielä parantamisen varassa. Olen saanut sentään vähän painoa pois jos olen jo ollut tyytyväinen ja voin sanoa etten haluaisi täsä paljon muuttua mihinkään suuntaan. Laihtua ehkä mutten nopeasti! Kokemuksesta tottakai koitui omat pelot..Mietin mitä jos taas laihduran ja sattuisi dramaattinen käänne pahenisko masennukseni entisestään ??? Ja millaiset oireet siihen liittyisi?

 aika realistinen kuva siitä mitä tapahtui keholleni...

tämmöiseksi :(

tällaisesta :) ja tällaisesta

 

 

 :)